- Veronica fruticans Jacq. – varputädyke
- Veronica L. – tädykkeet
- Plantaginaceae – ratamokasvit (aikaisemmin Schrophulariaceae – naamakukkaiskasvit)
Varputädyke, Veronica fruticans, on monivuotinen, kohenevavartinen ja tavallisesti noin 5-10 cm korkea puolivarpu. Juurakko on vaakasuora ja suikertava sekä runsashaarainen ja puutunut. Varret ovat tyveltä puutuneet ja ylempää ruohovartiset. Ne ovat haarattomat, liereähköt ja kaarikarvaiset sekä vihreät tai sinipunaiset.
Lehdet ovat vastakkaiset ja ruodittomat tai aivan lyhytruotiset. Ruoti on enimmillään noin 1-1,5 mm pitkä. Lapa on vihreä, kiiltävä ja nahkea sekä malliltaan vastapuikea tai soikeahko ja usein pyöreäpäinen. Se on kalju tai kaljuhko, ehytlaitainen tai matalahampainen sekä tavallisesti noin 5-10 mm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 2-5 mm leveä.
Kukat ovat lyhyenä, tavallisesti 4-7 kukan latvaterttuna yksittäin verson kärjen lehtihangoissa. Kukkaperä on yleensä noin 5-10 mm pitkä, tiheään kaarikarvainen ja usein sinipunainen sekä lehteään pitempi. Verhiö on lähes tyveen asti 4-liuskainen. Liuskat ovat lähinnä leveänsuikeat, suippopäiset, vihreät tai sinipunaiset ja päältä tiheään kaarikarvaiset. Pituutta niillä on noin 5-6 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 1,5-2 mm.
Teriö on yhdislehtinen, ratasmainen ja päivän kukittuaan variseva. Se on voimakkaan sininen ja tavallisesti noin 10-15 mm leveä sekä 4-liuskainen. Liuskat ovat lomittaiset ja pyöreämuotoiset tai leveänpuikeat sekä noin 4-6 mm pitkät. Kolme ylintä liuskaa ovat yleensä noin 6-7 mm leveitä sekä alin noin 5-6 mm leveä. Yhdislehtisen teriön torvi on noin 1,5 mm pitkä. Teriönliuskojen tummempi suonitus ja vaalean nielun ympärillä oleva punertava kehä toimivat mesiviittoina hyönteisille. Noin 4 mm pitkiä heteitä on 2 ja niiden ponnet ovat valkoiset. Sikiäin on kehänpäällinen. Emi on noin 3-4 mm pitkä, yksivartaloinen ja yksiluottinen. Hedelmä on soikea, päästään pienilovinen ja litteä sekä tavallisesti noin 7-8 mm pitkä ja noin 4 mm leveä kota, joka on karvainen tai kalju ja verhiötä pitempi. Siemen on lähes pyöreä, valkoinen ja läpimitaltaan noin 1 mm. Normaali kukinta-aika on heinä-elokuu.
Varputädyke on alkuperäinen laji Suomessa. Sitä kasvaa harvinaisena vain Enontekiön Lapin Käsivarren kärkiosassa. Se on kalkinsuosija ja kasvaa lähinnä tuntureiden somerikko- ja kalliorinteillä sekä seinämien kalliohyllyillä. Vuonna 2019 julkaistussa uhanalaisuusarvioinnissa se on todettu silmällä pidettäväksi (NT). Luokitukseen ovat vaikuttaneet lähinnä yksilöiden määrän merkittävä väheneminen, suppea levinneisyys- ja esiintymisalue, taantuminen sekä esiintymisen voimakas pirstoutuminen. Uhkatekijöinä ovat satunnaistekijät ja ilmastonmuutos. Laji on rauhoitettu. Muissa Pohjoismaissa se kasvaa Ruotsissa, Norjassa ja Islannissa sekä Tanskan Färsaarilla.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle varputädykkeen esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Veronica fruticans – varputädyke on kalkinsuosija ja viihtyy parhaiten kuivahkoilla ja aurinkoisilla rinteillä. Sen haarattomat varret nousevat tyveltään kohenevasti. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan kaakkoispään lounainen rinne luonnonsuojelualueen alaosassa, jyrkästi nouseva, kallioinen paljakkarinne, n. 735 m mpy, 19.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Veronica fruticans – varputädyke ei kuulu tuntureiden alkukesän kukkijoihin. Saanan aurinkoisella lounaisrinteellä se on edennyt heinäkuun alkupäivinä vasta nuppuvaiheeseen. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan lounaisrinne, ensimmäinen, matala pahtaseinämä tunturikoivikkorinteessä, retkeilykeskuksen kohdalla, luonnonsuojelualue, 600 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Veronica fruticans – varputädykkeen kukan teriö on voimakkaan sininen ja kasvin kokoon nähden aika iso, tavallisesti noin 10-15 mm leveä ja neliliuskainen. Liuskat ovat lomittaiset ja pyöreämuotoiset tai leveänpuikeat. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan kaakkoispään lounainen rinne luonnonsuojelualueen alaosassa, jyrkästi nouseva, kallioinen paljakkarinne, n. 735 m mpy, 19.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Veronica fruticans – varputädykkeen teriö on yhdislehtinen ja ratasmainen. Liuskat ovat noin 4-6 mm pitkät ja alinta lukuun ottamatta pituuttaan leveämmät. Niiden tummempi suonitus ja vaalean nielun ympärillä oleva punertava kehä toimivat mesiviittoina hyönteisille. Heteitä on kaksi ja emin vartaloita ja luotteja yksi. Kuvassa teriön keskellä näkyy kehänpäällinen sikiäin. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan kaakkoispään lounainen rinne luonnonsuojelualueen alaosassa, jyrkästi nouseva, kallioinen paljakkarinne, n. 735 m mpy, 19.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Veronica fruticans – varputädykkeen kasvuton tyvellä on usein myös runsaasti kukattomia, lyhyitä varsia. Ainakin osa niistä voi myöhemmin kasvaa kukallisiksi ja jatkaa näin yksilön kukinta-aikaa. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Mallan luonnonpuisto, Kalottireitin varsi Iso-Mallan etelärinteellä, Kitsijoen itäpuolen rinnekivikko, 650 m mpy, 19.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Veronica fruticans – varputädykkeen juurakko levittäytyy suikertaen ja haaroen pitkin kallionpintaa tai kivikon rakoja muodostaen pieniä kasvustolaikkuja. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Mallan luonnonpuisto, Kalottireitin varsi Iso-Mallan etelärinteellä, Kitsijoen itäpuolen rinnekivikko, 650 m mpy, 19.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 