Pulsatilla pratensis – ahokylmänkukka

  • Pulsatilla pratensis (L.) Mill. – ahokylmänkukka, (etelänkylmänkukka)
  • Pulsatilla Mill. – kylmänkukat
  • Ranunculaceae – leinikkikasvit

Ahokylmänkukka, Pulsatilla pratensis on monivuotinen, pystyjuurakkoinen, mätästävä ruoho, jonka aluslehdet puhkeavat kukinnan aikana ja kehittyvät täyteen mittaansa kesän kuluessa sekä lakastuvat syksyllä. Aluslehtiä on enintään vähän toistakymmentä ja ne ovat kohenevia ja pitkäruotisia. Ruoti on pitkä- ja valkokarvainen sekä yleensä noin 10-18 cm pitkä. Myös lehtilapa on pitkäkarvainen, enintään noin  14 cm pitkä ja noin 9 cm leveä sekä 2-4 kertaa pariliuskainen. Liuskat ovat leveydeltään noin 1-2 mm.

Haarattomat, tiheästi pehmeä-, pitkä- ja valkokarvaiset, täyteiset kukkavarret nousevat keväällä yksittäin tai useamman varren ryhminä. Kukkimisaikana kasvin korkeus kukkineen on noin 10-25 cm. Varsilehdet ovat noin 2-7 cm pitkiä, tyvestään yhdiskasvuisia ja liuskaisia sekä kiertävät kukan alapuolella vartta yhtenäisenä kiehkurana. Liuskat ovat kapeahkoja mutta ketokylmänkukkaa, P. vulgaris subsp. vulgaris, leveämpiä, vihreitä, valkokarvaisia ja kärjestään useimmiten uudelleen liuskoittuvia. Muita varsilehtiä ei ole.

Kukat ovat varsien kärjessä yksittäin ja niiden tiheään valkokarvainen perä on kukintavaiheessa tavallisesti noin 10-14 cm, mutta pitenee hedelmävaiheessa jopa lähes 30 cm:iin. Kapean kellomaiset kukat ovat nuokkuvia ja avoimimmillaan läpimitaltaan noin 30-40 mm. Terälehtimäisiä kehälehtiä on kahdessa sisäkkäisessä kiehkurassa yhteensä 6. Ne ovat soikeahkot ja lähes samanlevyiset. Pituutta niillä on tavallisesti noin 15-30 mm ja ne yltävät vain hiukan heteitä pitemmälle. Kehälehdet ovat väriltään vaaleamman tai tummemman sinipunaisia, harvoin kermanvalkoisia ja niiden ulkopinta on valkokarvainen. Terälehdet ovat muuntuneet heteiden tyvellä oleviksi, pieniksi mesilehdiksi. Keltaisia heteitä on runsaasti ja myös emejä on hyvin monta. Hedelmävaiheessa kukkaperä kääntyy pystyyn ja hedelmistö levenee laajaksi ”kuontaloksi”, jossa emin vartalot pitenevät noin 50-60 mm pitkiksi, karvaisiksi odiksi eli lenninhaiveniksi. Ne helpottavat noin 3 mm pitkien pähkylöiden leviämistä tuulen ja eläinten mukana. Normaali kukinta-aika Suomessa on toukokuu. Muualla Pohjoismaissa kukinta alkaa jo huhtikuussa. Alla olevassa kuvasarjassa ei valitettavasti ole kuvaa normaalista kukasta.

Ahokylmänkukka ei ole Suomessa alkuperäinen tai muinaistulokas. Se ilmaantui Varsinais-Suomen Kemiönsaaren Örön entiselle linnakesaarelle ilmeisesti 2000-luvun alkukymmenellä. Johanna Pakolan kirjassa, Örö laidunmaasta linnakkeeksi (2008) on kuva kukkivasta, 7-vartisesta mättäästä (s. 168). Vaatii useamman vuoden, että yksilömätäs saavuttaa sellaisen laajuuden. Kesällä 2012 tämän sivuston laatija laski saarelta kahdesta paikkaa yhteensä 8 yksilöä (toisessa 7 ja toisessa 1). Örössä on pitkään tehty laajoja perhostutkimuksia, joten yksi mahdollisuus on, että haivenpähkylät ovat saapuneet saarelle välineistön mukana, ellei sitten lajia ole levitetty tarkoituksellisesti. Ahvenanmaan Lemlandista, Herröskatanin luonnonsuojelualueelta laji löytyi myös 2000-luvun alkupuolella. Alla olevien kuvien ottamisajankohtana 2013 kalliokedolla kasvoi kuusi lähekkäistä, pientä yksilöä, joista neljässä oli kukkavarsi. Heinäkuussa 2017 ruusukkeita oli viisi ja niissä oli ollut yhteensä kaksi kukkavartta. Muissa Pohjoismaissa lajia tavataan Etelä-Ruotsissa, Etelä-Norjassa ja Tanskassa. Siellä se on paikoin melko yleinen. Kasvupaikkoina ovat hiekkaiset ja soraiset kedot, laitumet, alvarit, dyynit, kalliot ja valoisat mäntymetsät. Laji on kalkinsuosija.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle ahokylmänkukan esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (The Euro+Med Plantbase).

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto

Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Pulsatilla pratensis – ahokylmänkukka löytyi 2000-luvun alkupuolella Ahvenanmaan Lemlandista, Herröskatanin luonnonsuojelualueelta. Vuonna 2013 kalliokedolla kasvoi kuusi lähekkäistä, pientä yksilöä, joista neljässä oli kukkavarsi. Kuvan normaalisti kehittynyt kukka on jo edennyt hedelmävaiheeseen, mutta epämuodostunut kukka jatkaa tuloksettomaksi jäävää kukintaansa. A, Lemland, eteläpää, Björkö, Herröskatan, luonnonsuojelualue, 26.5.2013. Ellei toisin mainita, kuvat ovat tältä samalta kasvupaikalta. Copyright Hannu Kämäräinen.

Pulsatilla pratensis – ahokylmänkukan ”kukintapiirustukset” ovat menneet pahasti sekaisin. Kehälehtiä lukuun ottamatta muut kukan osat, heteet, mesilehdet ja emiö, ovat muuttuneet pieniksi, erivärisiksi lehdiksi. Emiö on lisäksi saanut tuhdin karvoituksen. 26.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Pulsatilla pratensis – ahokylmänkukan uudet kukkaluomukset ovat uniikkeja. Kuvan kukassa kehälehtien lisäksi on neljä erilaista lehtityyppiä. Kukan keskelle on kasvanut aivan kuin uusi teriö. Ehkä kyse onkin oikeista terälehdistä, jotka normaalirakenteisessa kukassa ovat typistyneet pieniksi, näkymättömiksi mesilehdiksi. 26.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Pulsatilla pratensis - ahokylmänkukka ilmaantui Örön entiselle linnakesaarelle ilmeisesti 2000-luvun alkukymmenellä. Vuonna 2012 kasvustoja oli kaksi, joista suuremmassa oli seitsemän mätästä. Niistä kolme oli kukkinut monivartisesti. Enimmillään kukkia oli 12. Aluslehtien ruoti on yleensä noin 10-18 cm pitkä ja lehtilapa on enimmillään noin 14 cm pitkä sekä noin 9 cm leveä. V, Kemiönsaari (aik. Dragsfjärd), Hiittisten saaristo, Örö, 14.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Pulsatilla pratensis – ahokylmänkukka ilmaantui Örön entiselle linnakesaarelle ilmeisesti 2000-luvun alkukymmenellä. Vuonna 2012 kasvustoja oli kaksi, joista suuremmassa oli seitsemän mätästä. Niistä kolme oli kukkinut monivartisesti. Enimmillään kukkia oli 12. Aluslehtien ruoti on yleensä noin 10-18 cm pitkä ja lehtilapa on enimmillään noin 14 cm pitkä sekä noin 9 cm leveä. V, Kemiönsaari (aik. Dragsfjärd), Hiittisten saaristo, Örö, 14.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Pulsatilla pratensis – ahokylmänkukan hedelmistö levenee laajaksi ”kuontaloksi”, jossa emin lukuisat vartalot pitenevät noin 50-60 mm pitkiksi, karvaisiksi odiksi eli lenninhaiveniksi. 19.6.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.

Pulsatilla pratensis – ahokylmänkukan pähkylät ovat noin 3 mm pitkät. Karvaiset lenninhaivenet helpottavat huomattavasti niiden leviämistä tuulen ja eläinten mukana. 19.6.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.

Pulsatilla pratensis – ahokylmänkukan varsilehdet ovat yleensä noin 2-7 cm pitkiä, tyvestään yhdiskasvuisia ja liuskaisia sekä kiertävät kukan alapuolella vartta yhtenäisenä kiehkurana. Liuskat ovat kapeahkoja, vihreitä, valkokarvaisia ja kärjestään useimmiten uudelleen liuskoittuvia. 26.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Pulsatilla pratensis – ahokylmänkukan aluslehdet puhkeavat kukinnan aikana ja kehittyvät täyteen mittaansa kesän kuluessa sekä lakastuvat syksyllä. Lehtilapa on 2-4 kertaa pariliuskainen. 26.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Pulsatilla pratensis – ahokylmänkukan aluslehdet ovat pitkä- ja valkokarvaiset. Lehtiliuskat ovat tavallisesti noin 1-2 mm leveitä. 26.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto

Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto