Silene wahlbergella – pahta-ailakki | Pohjolan kasvien pauloissa

Silene wahlbergella Chowdhuri – pahta-ailakki
synonyyminimiSilene uralensis (Rupr.) Bocquet subsp. apetala (L.) Bocquet
Silene L. – kohokit
Caryophyllaceae – kohokkikasvit

Pahta-ailakki, Silene wahlbergella, on monivuotinen, noin 10-30 cm korkea, pysty ja yksi- tai monivartinen ruoho. Sen juurakko on pysty tai vino ja yläpäästään haarova. Näin sama yksilö voi synnyttää lähekkäisen varsiryhmän. Varren tyvellä olevat lehdet ovat noin 3-10 cm pitkät. Noin puolet pituudesta on kapeaa lehtiruotia, joka vähitellen vaihtuu kapeansoikeaksi, kaljuhkoksi lehtilavaksi, joka on leveimmältä kohtaa noin 5-10 mm leveä. Varret ovat jäykät, liereät ja haarattomat sekä alaspäisesti karvaiset karvoituksen tihetessä latvaa kohti. Varsien karvoitus on täysin nystytöntä tai yläosassa voi olla muun karvoituksen joukossa myös nystykarvoja. Karvat ovat valkoisia, latvaosassa toisinaan tummansinipunaisia, lyhyitä, enimmillään vain 0,2-0,4 mm pitkiä. Vastakkaisia, ruodittomia, tyveltä ainakin osittain sepiviä varsilehtipareja on yleensä 2-4. Varsilehdet ovat tavallisesti suikeita, ylempänä lähes tasasoukkia sekä pinnaltaan kaljuhkoja tai karvaisia ja tyveltään usein lyhyesti ripsireunaisia. Alemmat varsilehdet ovat noin 3-9 cm pitkiä ja leveimmältä kohtaa noin 4-10 mm leveitä. Ylin varsilehtipari on toisinaan pieni ja lähellä kukkaa ja tällöin kukan tukilehtien kaltainen.

Varret ovat aina yksikukkaisia, Kukat ovat 5-lukuisia, aluksi nuokkuvia ja myöhemmin pystyjä. Ne ovat kaksineuvoisia tai emikukkia, joissa heteet ovat kehittymättömiä. Varsinaista kukkaperää ei ole. Yhdislehtinen verhiö on soikea ja pullea, monisuoninen sekä kukinta-aikaan 14-18 mm pitkä ja noin 7-11 mm leveä. Pinta on karvainen ja erityisesti suonista tiheäkarvainen sekä toisinaan myös nystykarvainen. Verhiön suu on ahdas ja sen kärkiliuskat ovat 2-3,5 mm pitkät ja yleensä kolmiomaiset. Pohjaväriltään verhiö on vaalea, yleensä valkoisehko ja erityisesti kärkiosastaan myös sinipunertava ja toisinaan suonien vierestä vihreä. Verhiön pääsuonet jatkuvat liuskojen kärkiin saakka. Lisäksi niiden välissä ovat kärjestään haarovat suonet. Väriltään suonet ovat näkyvästi tummansinipunaiset tai mustahkot.

Terälehdet ovat punertavat, sinipunertavat tai valkoisehkot ja lanttopäiset. Ne ovat yleensä 10-13 mm pitkiä sekä jäävät lähes aina näkymättömiin verhiön sisälle. Siitä laji saikin vanhan nimensä, terätön ailakki, vaikka onhan teriö olemassa, vaikkakin verhiön sisällä. Heteitä on 10 ja emin vartaloita ja luotteja on 5. Hedelmävaiheessa verhiö pitenee lähes 5 mm ja levenee myös muutaman millin. Hedelmä on kärkeä kohti vähän kapeneva tai kapean munamainen, noin 17-21 mm pitkä ja tyviosastaan noin 11-15 mm paksu kota, jonka kärki pistää esiin verhiöstä. Kota avautuu 5-liuskaisesti. Siemenet ovat munuaismaisia, siipipalteisia, vaaleanruskeita ja läpimitaltaan palteineen noin 1,6-2,5 mm. Normaali kukinta-aika on heinäkuu-elokuun alkupuoli.

Pahta-ailakki on alkuperäinen laji Suomessa ja sitä esiintyy harvinaisena vain Enontekiön Lapin eliömaakunnassa, Käsivarren kärjen suurtunturialueella. Pahta-ailakki on kalkinsuosija ja se kasvaa tuntureiden ala- ja keskipaljakan kalliorinteillä, lapinvuokkokankailla, niityillä ja pahtojen tyven liuskesoraikoilla. Se on rauhoitettu. Vuonna 2019 julkaistussa uhanalaisuusarvioinnissa se on todettu vaarantuneeksi (VU). Luokitukseen on vaikuttanut erityisesti yksilöiden määrän merkittävä vähentyminen. Uhkatekijöinä ovat maaston kuluminen sekä keräily ja poiminta. Tulevaisuuden uhkana on myös ilmastonmuutos. Muissa Pohjoismaissa pahta-ailakkia esiintyy Pohjois-Ruotsissa ja Norjassa.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle pahta-ailakin esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (The Euro+Med Plantbase). Laji on nimellä Silene uralensis.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto