Micranthes nivalis – pahtarikko | Pohjolan kasvien pauloissa

Micranthes nivalis (L.) Small – pahtarikko
aikaisemmin Suomessa käytetty nimi Saxifraga nivalis L.
Micranthes Haw. – vanarikot
Saxifragaceae – rikkokasvit

Entinen rikkojen suku, Saxifraga, on nykyisin jaettu kahtia. Vanhaan sukuun ovat jääneet lajit, joiden varret ovat lehtiset, kun taas varsilehdettömät vanalajit on siirretty eri sukuun. Pahtarikko, Micranthes nivalis, on monivuotinen ja tavallisesti noin 7-35 cm korkea ruoho. Juurakko on lyhyt, paksu ja monijuurinen sekä toisinaan yläpäästään haarova. Juurakon ja mahdollisten haarojen kärkeen kasvaa lehtiruusuke. Kukintovarret ovat kukintoon saakka lehdettömiä, liereitä vanoja, jotka ovat tiheästi hapsi- ja nystykarvaiset sekä vihreät tai punaruskeat.

Ruusuke on monilehtinen ja maanmyötäinen. Lehdet ovat nahkeat ja ruodilliset ruodin pituuden vaihdellessa lehtien koonkin vuoksi jopa 5 mm:stä 40 mm:iin. Ruoti on siipipalteinen ja laidoiltaan yleensä nystykarvainen. Lehtilapa on pyöreähkö, soikea tai leveänpuikea, kärkiosastaan pyöristynyt ja isohampainen sekä tyviosastaan tavallisesti kapeneva. Lapa on päältä kaljuhko ja alta kaljuhko tai karvainen sekä tavallisesti noin 15-35 mm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 10-25 mm leveä. Lehdet ovat tummanvihreät tai toisinaan jossain määrin punaruskeat ja niiden kokonaispituus ruotineen vaihtelee useimmiten välillä 20-70 mm.

Kukinto on vanan latvaosassa ja se on varsipäätteinen tai 1-2 kertaa haarova. Kukat ovat yleensä tiiviissä ja runsaskukkaisissa tertuissa varren ja kukintohaarojen päissä. Kukinnon haarat ja kukkaperät ovat hapsi- ja nystykarvaisia ja tukilehdellisiä. Tukilehdet ovat puikeita, suikeita tai lähes tasasoukkia, yleensä ehyitä ja noin 3-12 mm pitkiä ja noin 1-3 mm leveitä. Toisinaan tukilehden kärkiosassa on muutama hammas. Kukkaperä on tavallisesti noin 1-4 mm pitkä ja tukilehteään lyhyempi. Perä pitenee usein jonkin verran hedelmävaiheessa. Tyveltään yhdiskasvuinen verhiö on 5-liuskainen. Liuskat ovat puikeahkot tai leveän kolmiomaiset, vihreät tai ainakin osittain punaruskeat ja kaljut. Pituutta niillä on yleensä noin 1,5-2,5 mm ja leveyttä noin 1-2 mm.

Teriö on säteittäinen ja tavallisesti noin 4-8 mm leveä. Terälehtiä on 5. Ne ovat valkoiset, toisinaan myöhemmin punertuvat ja yläviistot sekä soikeat, pyöreäpäiset ja kapenevatyviset. Pituutta niillä on yleensä noin 2,5 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 1 mm. Terälehdet ulottuvat verhiönliuskojen kanssa suunnilleen samalle tasolle. Heteitä on 10 ja niiden palhot ovat valkoiset ja ponnet yleensä oranssit tai punaruskeat. Emiö on yleensä vihreä ja tyveltään yhdislehtinen sekä 2-vartaloinen ja -luottinen. Kukintavaiheessa vartalot ovat pystyt tai jonkin verran uloskaartuvat. Hedelmä on pysty, kaksiosainen, ja kalju kota, joka on tavallisesti noin 4-5 mm pitkä ja yhtä paksu. Kodan sarvet eli entiset emin vartalot kaartuvat ulospäin. Kodan puoliskot avautuvat sisäsaumasta. Verholehdet ja heteet jäävät ja kuivuvat kodan tyvelle ja ympärille. Normaali kukinta-aika on kesä-heinäkuu.

Pahtarikko on alkuperäinen laji Suomessa ja se on pohjoisosissa yleisempi ja etelämpänä harvinainen. Runsaimmillaan se on Enontekiön Lapin, Inarin Lapin, Kittilän Lapin, Sompion Lapin ja Koillismaan eliömaakunnissa. Lisäksi harvinaisena sitä esiintyy Perä-Pohjanmaan, Oulun Pohjanmaan, Kainuun, Pohjois-Karjalan, Pohjois-Hämeen, Etelä-Hämeen ja Etelä-Savon eliömaakunnissa. Laji kasvaa nimensä mukaisesti pahdoilla, kallioseinämillä ja -rinteillä, myös valuvetisillä paikoilla, rantakallioilla ja sammalkivillä. Se on rauhoitettu Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun maakuntien eteläpuolella. Vuonna 2019 julkaistussa uhanalaisuusarvioinnissa se on todettu silmälläpidettäväksi (NT). Luokitukseen on vaikuttanut yksilöiden määrän merkittävä vähentyminen. Tulevaisuuden uhkatekijänä on ilmastonmuutos. Muissa Pohjoismaissa lajia esiintyy Ruotsissa, Norjassa ja Islannissa sekä Norjan arktisilla saarilla, Huippuvuorilla, Karhusaarella ja Jan Mayenilla sekä Tanskan Färsaarilla.

Pahtarikolla on sitä itseään harvinaisempi lähilaji, lumirikko, M. tenuis, jota joskus on pidetty sen alalajinakin. Lumirikko on keskimäärin pahtarikkoa pienempi ja sen lehdet ovat ruotineen vain noin 10-15 mm pitkät ja lavaltaan noin 5-10 mm leveät. Ehkä merkittävin ero on kukinnossa. Lumirikolla kukkia on vähän ja ne ovat yleensä yksittäin haarojensa kärjessä. Pahtarikon koon ja kukkamäärän vaihtelu tosin hankaloittaa toisinaan lajien erottamista.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle pahtarikon esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (The Euro+Med Plantbase). Laji on nimellä Saxifraga nivalis.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto