- Gypsophila fastigiata L. – kangasraunikki
- Gypsophila L. – harsoraunikit
- Caryophyllaceae – kohokkikasvit
Kangasraunikki, Gypsophila fastigiata, on monivuotinen, noin 10-35 cm korkea, monivartinen ruoho. Sillä on vankka, puutunut, syvälle kasvava paalujuuri, joka on kärjestään monihaarainen. Juurakosta nousee lyhyitä, puutuneita ja kohenevia tai suikertavia varsihaaroja, joista kukkavarret nousevat ryhminä. Kukkavarret ovat jäykkiä, ohuita ja vasta kukinto-osastaan haarovia. Ne ovat alaosastaan kaljuja ja yläosastaan ja kukintohaaroistaan tiheästi ja hyvin lyhyesti nystykarvaisia. Kukintovarsien tyvellä on yleensä runsaasti lyhyitä, kehittyviä ja runsaslehtisiä versoja. Näiden versojen ja kukintovarsien lehdet ovat pareittain vastakkain. Ne ovat ruodittomia, hyvin kapean tasasoukkia, yksisuonisia, paksuhkoja ja sinivihreitä. Mittaa niillä on noin 1,5-4 cm ja leveyttä vain 0,5-2 mm.
Varren latvassa oleva kukinto-osa muodostuu lehtihankaisista, pystyhköistä ja tiheäkukkaisista haaroista, jotka ovat ryhmittyneet lähes tasalakisiksi tai hieman kuperiksi viuhkoiksi. Kukkien tukilehdet ovat kolmiomaisia, teräväkärkisiä ja kalvomaisia sekä noin 2-4 mm pitkiä. Kukkaperät ovat noin 2-3 mm pitkät ja kaljut. Verhiö on kellomainen, noin puoleen väliin asti yhdiskasvuinen, 5-suoninen ja kärkihampaineen 2-2,5 mm pitkä. Suonet ympäristöineen ovat vihreät, harmaahkot tai sinipunaiset ja niiden välialueet ovat kalvomaisen ohuet ja valkoiset tai vaaleanvihreät. Verhiön kärki on 5-hampainen. Hampaat ovat kolmiomaiset ja laidoiltaan vaalean kalvoreunaiset.
Teriö on lisäteriötön ja noin 5-10 mm läpimitaltaan. Terälehtiä on 5 ja ne ovat valkoiset, tasasoukat tai kärkeä kohti vähän levenevät ja tylpähköt tai pyöreäpäiset. Ne ovat noin 4-6 mm pitkiä ja kärkiosastaan sivulle taittuneita sekä 1-2 mm leveitä. Heteitä on 10 ja niiden palhot ovat valkoisia ja ponnet valkoisia tai hennosti punertavia. Emin vartaloita ja luotteja on 2. Hedelmä on lähes pallomainen, noin 2-3 mm pitkä ja 1,7-2,5 mm paksu kota, joka on hiukan verhiötä pitempi. Kota avautuu päästään 4-liuskaisesti. Siemenet ovat munuaismaisia, karheanystyisiä ja tummanruskeita tai mustia sekä läpimitaltaan noin 1 mm. Normaali kukinta-aika on heinä-elokuu.
Kangasraunikki on alkuperäinen laji Suomessa. Sitä esiintyy harvinaisena vain neljässä, osin kaukana toisistaan olevissa eliömaakunnissa, Varsinais-Suomessa, Satakunnassa, Etelä-Savossa ja Koillismaalla, Lisäksi laji on löydetty Etelä-Hämeen eliömaakunnasta, Lahdesta, rautatietulokkaana 2010-luvulla. Eteläisessä Suomessa luontaisina kasvupaikkoina ovat avoimet, hiekkaiset harjurinteet ja kankaat. Mittavasta paalujuurestaan huolimatta kangasraunikki on heikko kilpailija eikä kestä kasvualustansa umpeutumista. Tämän vuoksi valtaosa havainnoista on ihmistoiminnan avoimena pitämiltä hiekka- ja sora-alustoilta, kuten erilaisilta kentiltä sekä teiden ja rautateiden varsilta, Myös luontaisessa harjumaastossa esiintymät sijaitsevat usein avoimena pidetyillä, pinnaltaan rikotuilla urien ja polkujen reunamilla. Koillismaalla, Kuusamossa ja Sallassa, esiintymät keskittyvät muusta Suomesta poikkeavasti kalkkipitoisille pahtakallioille ja -seinämille.
Laji on rauhoitettu. Vuonna 2019 julkaistussa uhanalaisuusarvioinnissa se on suppean esiintymisalueensa ja taantumisen tai esiintymisen voimakkaan pirstoutumisen vuoksi todettu erittäin uhanalaiseksi (EN). Uhanalaisuuteen vaikuttavina tekijöinä ovat lähinnä metsien uudistamis- ja hoitotoimet, kaivannaistoiminta ja avoimien alueiden sulkeutuminen. Muissa Pohjoismaissa kangasraunikkia esiintyy vain Ruotsissa. Runsaimmat esiintymät sijaitsevat Öölannissa ja Gotlannissa.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle kangasraunikin esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 