Corallorhiza trifida – harajuuri, taigaharajuuri

  • Corallorhiza trifida Châtel. – (taiga)harajuuri, (korallijuuri)
  • Corallorhiza Gagnebin – harajuuret
  • Orchidaceae – kämmekkäkasvit

Harajuuri, tarkemmin taigaharajuuri, Corallorhiza trifida, jota joskus korallijuureksikin kutsutaan, on monivuotinen, noin 10-25 cm korkea ruoho, jonka juurakko tai oikeammin maavarsi on korallimaisesti monihaarainen ja -nivelinen, vaaleahko ja hauras. Tämä ominaisuus on antanut sille tieteellisen sukunimen ja suomalaiset nimet, vaikka juurakkomaisessa maavarressa ei varsinaisia juuria ole ollenkaan. Koko kasvi on kalju ja kukinta-aikanaan lähes lehtivihreätön, kellanvalkoinen tai ruskehtava. Myöhemmin kesällä, kun hedelmykset kypsyvät, kasvi muuttuu vihreäksi. Varsi on haaraton, hento ja hiukan särmikäs. Varsilehtiä on 2-3 ja ne ovat väljästi tuppimaisia sekä lähes tai aivan lavattomia.

Kukintotähkä on harsu, tasalevyinen ja tavallisesti noin 2-5 cm pitkä sekä yleensä 3-12-kukkainen. Kukat ovat pieniä ja tukilehdellisiä. Tukilehdet ovat pyöreähköt – soikeahkot, kalvomaiset ja vain 1-1,5 mm pitkät. Kukkaperä on ohut ja noin 2 mm pitkä. Sikiäin on suikea ja pituudeltaan noin 4-5 mm. Kuudesta kehälehdestä kolme ovat ulompia ja kapeita sekä noin 4-5 mm pitkiä. Niistä yksi suuntautuu ylös ja kaartuu siitintukun ylle sekä kaksi ovat sivuilla. Kaksi sisempää kehälehteä ovat soikeahkoja, noin 4 mm pitkiä ja nousevat yläviistosti siitintukun kahtapuolen. Em. viisi kehälehteä ovat vihertäviä tai kellanvihreitä ja niissä on usein enemmän tai vähemmän punaruskeita alueita erityisesti kärkiosassa. Kolmas sisempi kehälehti muodostaa noin 3,5 mm pitkän, pyöreähkön, tasapäisen tai matalasti hampaisen huulen, joka on kannukseton. Sen tyvellä on kaksi pientä sivuliuskaa tai -hammasta. Huuli on valkoinen tai kellertävä ja usein punatäpläinen. Kukka on medetön.

Hetiö ja emiö ovat yhdistyneet siitintukuksi, jossa on yksi toimiva hede ja kaksi toimivaa luottia. Kolmas emilehti on muuntunut matalaksi keulaksi. Emin yläpuolelle nousevan, palhottoman ponnen siitepöly on tarttumakannattomina, pieninä myhkyinä. Medettömissä kukissa vierailee vaihtelevasti mm. kukka- ja raatokärpäsiä sekä joitakin pistiäisiä. Ilmeisesti valtaosa pölytyksestä tapahtuu kuitenkin itsepölytyksenä, jota hetiön ja emiön välillä oleva matala keula ei estä. Jos siitepölymyhkyt eivät lähde hyönteisten matkaan, ne haurastuvat ja varistavat sisältämäänsä siitepölyä alapuolella oleville luottipinnoille. Itsepölytys varmistaa tuloksen niin pätevästi, että lähes kaikki kukat kehittyvät hedelmyksiksi. Normaali kukinta-aika on kesä-heinäkuu.

Hedelmä on nuokkuva tai hieman sivulle siirottava, vahvahkosuoninen, noin 10 mm pitkä ja ainakin aluksi vihreä kota, joka avautuu suonien vierestä. Kukat eivät lakastu vielä siinäkään vaiheessa, kun kehittyvät kodat kääntyvät alaspäin. Siementuotanto on runsasta ja lähes pölymäisen pienet siemenet leviävät keveytensä ansiosta tuulen mukana. Siemenessä ei ole ollenkaan vararavintoa. Jotta siitä voi kehittyä uusi kasvi, sen täytyy päästä yhteyteen sopivan sienikumppanin kanssa ja saada kasvuunsa tarvittava ravinto sienijuuren kautta.

(Taiga)harajuuri on täysloinen eikä elämänkierrossaan pelkästään hyödynnä sienijuurta ravinnon keruussa, vaan käyttää sitä yhdyssiteenä loisittaviin kasveihin. Täyttä selvyyttä suomalaisista lajeista ei ole, mutta ne ovat kuitenkin puuvartisia. Eteläisemmässä Suomessa loisittavana on ilmeisesti ainakin kuusi ja pohjoisempana myös koivut ja pajut. Harajuuri on itsekin erikoinen kukkakasvin ja sienen yhdistelmä, sillä sienirihmasto kasvaa korallimaisessa maavarressa olevien tupsujen kautta kämmekän sisälle sen solukerroksiin. Koska kasvi kotien kehittymisvaiheessa vihertyy, se ilmeisesti pystyy jossain määrin myös itse yhteyttämään. Kannanvaihtelut eri vuosina ovat hyvin suuria. Laji pystyykin maavartensa ja sienijuurensa turvin viettämään useitakin vuosia peräkkäin maanalaista elämää.

(Taiga)harajuuri on alkuperäinen laji Suomessa. Sen levinneisyysalue kattaa suhteellisen yleisenä koko Suomen. Kasvupaikkoina ovat pääasiassa korvet sekä märät ja soistuvat metsät. Sitä tavataan myös kosteissa kangasmetsissä, soilla, pajukoissa, puronvarsilla, tunturikoivikoissa ja joskus tunturipaljakan kosteikoissakin. Muissa Pohjoismaissa lajia esiintyy Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Islannissa.

Alla olevassa kuvasarjassa (taiga)harajuuret ovat jo kukintansa siinä vaiheessa, että kukat ovat kääntyneet nuokkuviksi ja sikiäimet ovat kehittymässä kodiksi. Kämmekät ovat yhteyttämisen tuloksena muuttuneet myös vihreiksi.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle taigaharajuuren esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (The Euro+Med Plantbase).

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Corallorhiza trifida - harajuuri, taigaharajuuri suosii soistuvia, suhteellisen märkäpohjaisia metsiä ja korpia. Kuvan kasvupaikalla sillä näkyy oikeassa alakulmassa seuralaisena herttakaksikko, Neottia cordata. Kn, Puolanka, Väyrylä, Pahajärven eteläpuolella oleva luonnonsuojelualue, puronvarsikosteikko, 12.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Corallorhiza trifida – (taiga)harajuuri suosii soistuvia, suhteellisen märkäpohjaisia metsiä ja korpia. Kuvan kasvupaikalla sillä näkyy oikeassa alakulmassa seuralaisena herttakaksikko, Neottia cordata. Kn, Puolanka, Väyrylä, Pahajärven eteläpuolella oleva luonnonsuojelualue, puronvarsikosteikko, 12.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Corallorhiza trifida - harajuuri, taigaharajuuri on kukinta-aikaan lehtivihreätön täysloinen, joka sienikumppaninsa kautta loisii joitakin puuvartisia kasveja, mm. kuusta. Siinä vaiheessa, kun kodat alkavat kypsyä, se yhteyttää jonkin verran myös itse ja muuttuu vihreäksi. Varressa on kaksi tai kolme tuppimaista, lavatonta tai lähes lavatonta lehteä. Kn, Puolanka, Väyrylä, Pahajärven eteläpuolella oleva luonnonsuojelualue, puronvarsikosteikko, 12.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Corallorhiza trifida – (taiga)harajuuri on kukinta-aikaan lehtivihreätön täysloinen, joka sienikumppaninsa kautta loisii joitakin puuvartisia kasveja, mm. kuusta. Siinä vaiheessa, kun kodat alkavat kypsyä, se yhteyttää jonkin verran myös itse ja muuttuu vihreäksi. Varressa on kaksi tai kolme tuppimaista, lavatonta tai lähes lavatonta lehteä. Kn, Puolanka, Väyrylä, Pahajärven eteläpuolella oleva luonnonsuojelualue, puronvarsikosteikko, 12.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Corallorhiza trifida - harajuuri, taigaharajuuri maastoutuu hyvin ympäristöönsä. Lehdettömänä se on kuin yksittäinen korsi pystyssä ja jää pienten, vaatimattomien kukkiensa vuoksi helposti huomaamatta. Havaitsemista ei ainakaan helpota se, että varret kasvavat usein yksittäin tai kaukana toisistaan. Kn, Puolanka, Väyrylä, Pahajärven eteläpuolella oleva luonnonsuojelualue, puronvarsikosteikko, 12.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Corallorhiza trifida – (taiga)harajuuri maastoutuu hyvin ympäristöönsä. Lehdettömänä se on kuin yksittäinen korsi pystyssä ja jää pienten, vaatimattomien kukkiensa vuoksi helposti huomaamatta. Havaitsemista ei ainakaan helpota se, että varret kasvavat usein yksittäin tai kaukana toisistaan. Kn, Puolanka, Väyrylä, Pahajärven eteläpuolella oleva luonnonsuojelualue, puronvarsikosteikko, 12.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Corallorhiza trifida - harajuuren, taigaharajuuren kukintotähkä on harsu ja tavallisesti noin 2-5 cm pitkä sekä yleensä 3-12-kukkainen. Täydessä kukintavaiheessa kukat siirottavat sivulle, mutta kukinnan loppuvaiheessa, kun kodat alkavat muodostua, ne kääntyvät nuokkuviksi. Huuli ja muut kehälehdet eivät kuitenkaan tässä vaiheessakaan lakastu. Kn, Puolanka, Väyrylä, Pahajärven eteläpuolella oleva luonnonsuojelualue, puronvarsikosteikko, 12.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Corallorhiza trifida – (taiga)harajuuren kukintotähkä on harsu ja tavallisesti noin 2-5 cm pitkä sekä yleensä 3-12-kukkainen. Täydessä kukintavaiheessa kukat siirottavat sivulle, mutta kukinnan loppuvaiheessa, kun kodat alkavat muodostua, ne kääntyvät nuokkuviksi. Huuli ja muut kehälehdet eivät kuitenkaan tässä vaiheessakaan lakastu. Kn, Puolanka, Väyrylä, Pahajärven eteläpuolella oleva luonnonsuojelualue, puronvarsikosteikko, 12.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Corallorhiza trifida - harajuuren, taigaharajuuren kukan ulommat kehälehdet ovat kapeita ja noin 5 mm pitkiä. Kaksi sisempää kehälehteä, jotka näkyvät parhaiten oikeanpuolimmaisessa kukassa heteen molemmin puolin, ovat soikeita ja noin 4 mm pitkiä. Huuli on valkoisehko, usein punapilkkuinen ja noin 3,5 mm:n mittainen. Kn, Puolanka, Väyrylä, Pahajärven eteläpuolella oleva luonnonsuojelualue, puronvarsikosteikko, 12.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Corallorhiza trifida – (taiga)harajuuren kukan ulommat kehälehdet ovat kapeita ja noin 5 mm pitkiä. Kaksi sisempää kehälehteä, jotka näkyvät parhaiten oikeanpuolimmaisessa kukassa heteen molemmin puolin, ovat soikeita ja noin 4 mm pitkiä. Huuli on valkoisehko, usein punapilkkuinen ja noin 3,5 mm:n mittainen. Kn, Puolanka, Väyrylä, Pahajärven eteläpuolella oleva luonnonsuojelualue, puronvarsikosteikko, 12.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Corallorhiza trifida - harajuuren, taigaharajuuren kehittyvä kota on nuokkuva, suonikas ja noin 10 mm. pitkä. Alhaalla vasemmalla olevan kodan on joku hyönteinen avannut ja tyhjentänyt sisällön. Kn, Puolanka, Väyrylä, Pahajärven eteläpuolella oleva luonnonsuojelualue, puronvarsikosteikko, 12.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Corallorhiza trifida – (taiga)harajuuren kehittyvä kota on nuokkuva, suonikas ja noin 10 mm. pitkä. Alhaalla vasemmalla olevan kodan on joku hyönteinen avannut ja tyhjentänyt sisällön. Kn, Puolanka, Väyrylä, Pahajärven eteläpuolella oleva luonnonsuojelualue, puronvarsikosteikko, 12.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Corallorhiza trifida - harajuuren, taigaharajuuren jurakko on oikeasti korallimaisesti haarova maavarsi, jossa ei ole juuria ollenkaan. Maavarren pinnassa näkyy tupsuja, joiden kautta sienirihmasto kasvaa sisälle kämmekän solukkoon. Vasemmalla näkyy edellisvuotinen, kuivunut varsi. Kuluvan vuoden varressa näkyy alimmainen, tuppimainen lehti. InL, Inari, Ivalo, Akujärvi, Nellimin tienvarren suoalue Raja-Joosepin tienhaaran lähistöllä, 2.7.1997. Kuva näytteestä 13.9.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Corallorhiza trifida – (taiga)harajuuren jurakko on oikeasti korallimaisesti haarova maavarsi, jossa ei ole juuria ollenkaan. Maavarren pinnassa näkyy tupsuja, joiden kautta sienirihmasto kasvaa sisälle kämmekän solukkoon. Vasemmalla näkyy edellisvuotinen, kuivunut varsi. Kuluvan vuoden varressa näkyy alimmainen, tuppimainen lehti. InL, Inari, Ivalo, Akujärvi, Nellimin tienvarren suoalue Raja-Joosepin tienhaaran lähistöllä, 2.7.1997. Kuva näytteestä 13.9.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.

Etusivulla mainittujen lähteiden lisäksi kannattaa tutustua kahteen suomalaiseen kämmekkäkirjaan:

  • Korhonen Mauri & Vuokko Seppo: Kämmekät Suomen orkideat. Forssa 1987. (Kirjan nimistö on osittain vanhentunut, mutta lajisto on kuvattu laajasti ja hyvin taustoittaen.)
  • Salmia Aulikki: Pohjolan uhanalaiset orkideat. Forssa 2013. (Kirjassa on Pohjoismaiden lajiston laajojen kuvausten lisäksi kerrottu myös hyvistä kämmekkäpaikoista.)

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto